Olen pitkän aikaa miettinyt tätä. On mietitty sitä, miten sanoisin tämän, muttei näkynyt selvä vastaus. Muiden sanojen sijaan sanon sen ihan suoraan: on aika hyvästellä tämän blogin.
Tiedän, joo.
Luulin joskus etten ikinä lopettaisi tätä blogia. Ja nyt sen lopettaminen tuntuu oikealta. Olen aidosti ihmeissäni. Olen kirjoittanut tätä blogia jo yli neljä vuotta. Neljä vuotta! Kaksikymmentävuotias minäni näkökulmasta tämä tuntuu tosi pitkältä ajalta. Muistan sen ajan, kun aloitin tämän blogin. Muistan miten innoissani olin. Oli niin helppoa tulla tänne ja jakaa jotain, yleensä uusia ajatuksia ja kuvia. Minusta joskus tuntui siltä, että olin tulva joka oli täynnä inspiraatiota. Rakastin siis toisin sanoen bloggaamista.
Ja nyt istun tässä neljä vuotta myöhemmin, enkä tiedä, kannattaako enää ilmaista itseäni tämän blogin kautta. "Jennan mieli" oli ilman kahta kysymystäkään sopivin ja täydellisin nimi tälle blogille, sillä tämä blogi antoi minun olla mielessäni. Minun ei tarvinnut olla missään muualla. Melkein piilotin kuvieni takana, enkä sanonut suoraan, miltä minusta tuntui. En kertonut mielessäni pyörivistä syvistä tunteista. Oli pinnallista. Olin pinnallinen. Haluan päästä pois tästä minun päästäni. Todellisuutta kohti siis. Kunpa osaisin selittää tämän paremmin.
Nyt en voi muuta kuin kiittää teitä. Kiitos kaikille lukijoille. Kiitos hiljaisille lukijoille. Kiitos niille, jotka ovat kirjoittaneet tuhansia kommentteja tänne vuosien aikana. Kiitos.
:::
I've been thinking about this for a long time. I've been wondering how to write it, but there doesn't seem to be an easy way, so I'll just come out with it: it's time for me to say goodbye to this blog.
I know.
I didn't know if that time would ever come. And yet, here it is. I've been blogging here for more than four years. Four years! For twenty-year-old me, that seems like a while. I remember how when I first started this blog, I was so excited to come here and share something new. New ideas, new photos. I sometimes felt like I was a flood of inspiration. I loved blogging.
Four years later, and I don't know if this is the right place for me to express myself. For those of you who don't know, "Jennan mieli" means "Jenna's mind" in Finnish. For a while, it was okay for me to just be in my mind, to hide behind my photos, to not say anything I really felt. I've been a little superficial, to say the least. If there were ever a time to get out of my mind and into the real world, it's now. I wish I could explain this better.
All I can do now is leave you with my translation of the beautiful lyrics to this song which somehow summarize where I find myself and where I want myself to be. Consider it my thanks to you, reader, whoever you are. If you haven't said hi. If you said hi a million times and I still didn't say hi back. If we exchanged comments, if we exchanged e-mails. Thank you to all of you, so very much.
I moved my things to an island
I climbed onto a roof
I had left my worries
I had painted the walls
I had cleaned my mouth
only a boat called out
only a boat called out
the road was built long
today again cold clay
rose up from a hole in the road
I decided to get a shovel
with it, I'll cover all traces
that follow from the mainland
hey
they're fishing from the bridge
hey
I'm drinking Madeira
with the fishermen
hey
if the bridge were to ever collapse
no, I wouldn't return
to the mainland ever
never
I waved at the road workers
I descended down the street
I had corrected my posture
I was full of ideas
that a neighbor mocked
only a willow wept
only a willow wept
someone looked at me for a long time
from a crack in the clouds
a little too much light got out
I decided to get a slingshot
I use it in the spring
in self defense
hey
they're fishing from the bridge
hey
I'm drinking Madeira
with the fisherman
hey
if the bridge were to ever collapse
no, I wouldn't return
to the mainland ever
never
only a willow wept
only a boat called out
I was almost like new
