Mitä ajattelin tänään
Osa yksi
Tänään on kylmä päivä, ja tuntuu siltä, että sellainen päivä ei edes kuulu syksyyn. Voiko olla, että talvi on saapunut niin varhain ja äkkiä? Mietin että sataisiko tänäänkin lunta jo toista kertaa? Ehkä tällä kertaa tarttuisi maahan. Kunpa jaksaisin yrittää opetella enemmän ruotsia. Jaksaisinko lukea sanomalehden vai onko kaikki liian synkkää ollakseen totta?
Jospa istuisin nyt pöydän ääressä sanomalehden kera, olisi pieni ja hiljainen hetki. Sellaisia hetkiä rakastetaan niin paljon, sellaiset pitäisi omaksua. Tapahtuisikohan se hetki uudelleen? Ei, miten olisi mahdollista? Yksi hetki on ainutlaatuinen, ei ikinä samanlainen kuin seuraava hetki. Jos kuitenkin tuo hetki tapahtuisi, se olisi ehkä kuppi teetä ja sitten leipää ja hilloa. Pöydän ääressä olisi tuo ranskalainen hillo, jonka nimeä en vieläkään osaa ääntää. Se on sellainen hillo, jonka nimi on kirjoitettu niin hienosti purkin päälle ja jonka kansi näyttää ruudulliselta kankaalta. Ja hillo olisi viikunaa.
Osa kaksi
Kahvi kuulostaa hyvältä, ehkä lähdenkin kävelylle sen jälkeen jotta saisin kofeiinin pois ruumiista. Ikään kuin olisin oma mummoni. Kun olin pieni, ihmiset sanoivat koko ajan, voi, näytät niin mummoltasi. Inhosin sitä.
Jos saisin yhden hetken nyt, seisoisin järven laiturilla ja kaikki olisi hiljaista. Olisi aamu ja taivas olisi pimeä ja hämärä. Järvi olisi puiden ympäröimä. Ottaisin päältäni pois villapuseron ja farkut ja sukeltaisin suoraan järveen, koska ei vieläkään ole pakkasta. Järvi näyttäisi siltä kuin sen pinta olisi tehty tuhansista peilinpalasista. Pinnan yltä näkyisi peilikuva selvästi, mutta näkyisi vain palasina, ei kokonaisena.
Osa kolme
Ajattelemieni hyvien juttujen joukossa: Helene Schjerfbeckin teokset, trampoliinihyppy, punainen huulipuna joka tarttuu joskus hampaisiin.
Osa neljä
Tänään mietin myös yksittäistapauksien nousemista yleisemmälle tasolle. Niin kuin puhuisi Ruotsissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, mutta ei tarkoittaisi vain Miehet jotka vihaavat naisia -kirjaa, vaan jotakin suurempaa. Tuo kuulostaa oikeasti nerokkaalta. Muttei ole oma ideani, luin siitä vain.
Osa viisi
Joskus mietin, miksi nautin niin paljon omasta seurasta enkä tarpeeksi muiden. Ehkä tätä ei kannata kirjoittaa, ehkä tämä kertoo liikaa.
Kun päässä pyörii kaksi kieltä, ne kilpailevat liikaa. Jokin mehevä sana vetää yhteen suuntaan; sana on yhtä hyvä kuin ensimmäinen puraisu omenaan. Sitten ajattelee toista sanaa toiseksi kieleksi ja se on niin ihana että tekee mieli kirjoittaa tätä kieltä. Ne painivat ja ei ole loppua. Ja sitten tulee mieleen tuo ruotsinkielinen Säkert! laulu joka menee näin, kan du inte vara tyst nu? ja sitten ajattelee, tyst, voi kun rakastan tuota sanaa, kirjoittaisin mielelläni senkin ylös.
Things I thought today
Part One
It is cold today, unseasonably, even. I wonder if it will snow again. A second time. Maybe it could stick to the ground this time, too. I wish I would put more effort into learning Swedish. Will the newspaper be too depressing to read?
If I did sit at the table with the newspaper, it would be a small and quiet moment, the ones we love so much, the kind we're supposed to embrace. Would that moment happen again? No, how could that be? No one moment could ever be exactly the same as the next. If, though, that moment were to happen even once, there might be a cup of tea and there might be bread and jam. That jam from France, the name of which I still cannot pronounce, the kind with pretty cursive on the label and a gingham lid. And it would have to be fig jam.
Part Two
Coffee might also be good today, maybe a walk after that to shake off the caffeine. It's as if I'm becoming my grandma. People used to say all the time that I look so much like her, and I used to hate that.
If I could chose a moment to have once and now, I would be standing on a dock at a lake and everything would be quiet. It would be morning and the sky would be dark and hazy. Only trees would surround. I would take off the sweater and jeans I wear and I would dive straight into the lake, because nothing is frozen yet. The lake would look like it has thousands of mirrors floating on its surface. From above the surface, you would be able to see your reflection clearly, but only in pieces, never a whole.
Part Three
Amongst good things I can think of now: Helene Schjerfbeck's works, jumping on a trampoline, red lipstick that sometimes sticks to your teeth.
Part Four
Today, I also think about raising a single event to a common level. Like speaking out about violence against women in Sweden and not just meaning The Girl with the Dragon Tattoo, but something broader than that. That it does really sound genius. It's not my idea, though, I've only just recently read about it.
Part Five
Sometimes I wonder why I enjoy just my own company so much and why I enjoy no one else's enough. Maybe I shouldn't write that, maybe that says too much.
When there are two languages bouncing around in your head, they compete too much. One pulls you in one direction with a luscious word, one that is as good as the first bite into an apple, and then you think of a word in the other language, and it's so wonderful that you may write in that language now. They wrestle and there seems to be no end. And then you think of that Säkert! song in Swedish that goes like kan du inte vara tyst nu? and you think, tyst, I just love that word, I wish I could put that in, too.
